Päivä 25

Lähdimme Coburgiin, joka sijaitsee viereisessä osavaltiossa Baijerissa ihan Tšekkien rajalla.
Työkaverimme sanoivat, että siellä olisi paljon nähtävää ja niin sielä olikin.
Rautatieasema ei ollut ihan keskustan vieressä, joten jouduimme kävelemään pitkin poikin ennen kuin löysimme perille. Karttaa ei tietenkään tullut mukaan, koska "kyllähän me osaamme..."

Kuvassa näkyvä linna on "Veste Coburg". Emme kerenneet käymään siellä, mutta saimme kuitenkin turisti-infosta tietoa. Linnassa on siis asunut Martti Luther 1530-luvulla. Nykyään linna toimii sisältä lähinnä museona.

Tässä on Coburgin keskusaukio eli "Marktplatz". Oli mukava nähdä muitakin ihmisiä ja olla vähän kuin kaupungissa. Sillä Neuhausissa on todella hiljaista.

Tässä oli toinen linna, "Ehrenburg palace".
Monet suuret herrat pitivät sitä palatsinaan.
Me tykkäsimme enemmän vaatekaupoista, joten emme menneet sisään tällä kertaa.

Keskusaukion jäbä, "Prinssi Albertti".

Sää parani, mutta nälkä iski.. Ruokapaikan löytäminen ei ollut yhtään niin helppoa, kuin olisimme kuvitelleet.. Ravintoloita ja kahviloita oli vaikka muille jakaa, mutta joko ne eivät olleet auki ( ravintolat aukeavat klo 18:00 eteenpäin) tai olivat muuten niin karmivan näköisiä, ettei sisälle viitsinyt mennä. Etsimme 2..... KAKSI TUNTIA ruokapaikkaa ja lopulta eksyimme. Tuskan takaa löysimme sivukadulta pienen paikan, jossa saimme ihan käypää ruokaa. Emme ehtineet edes kuvaa ottaa, sillä nälkä oli jotain kamalaa..

Ruuan jälkeen menimme vielä herkkukahveille ja saimme mukavan päätöksen päivälle. Totesimme myös, että Coburgista saimme kaikista parhaimmat kahvit tähän mennessä.

Päivä 20

Kävimme yhden työpäivän päätteeksi Lauschassa, joka on siis Neuhausin naapurikylä. Hotellimme toinen omistaja omistaa myös lasitehtaan, johon nyt menimme tutustumaan. 

Paikka tunnetaan myös ikuisesta joulustaan. Täällä oli myös tehtaamyymälä, joka oli täynnä lasipalloja ja lasikoristeita. Ensimmäiset lasiset joulupallot ovat kuulemma tehty täällä. Lasibisnes on tällä alueella suuri työllistäjä.
Ihmettelimme siis kuinka paljon voi lasikoristeitakin olla...
Olemme menossa Lauschaan vielä uudestaankin työkavereidemme kanssa. Kerromme lisää silloin!

Elina keittiössä, päivät 17 ja 20-23

Työviikko alkoi keittiöllä iltavuorossa klo 15:00-23:00. Sain koota annoksia ja tiskata.
Ilta oli kiireinen ja vietin sen kahden muun kokin kanssa. Olin lähinnä avustamassa, sillä tuotteet piti saada nopeasti esille ja tarjolle.

Päivän ensimmäinen annos oli "Hello from the Kitchen".
Annokseen kuului avokadovaahtoa, kuhaa, retiisiä ja pestoa.

Illan aikana kokosin kala-annoksia, risottoannoksia, jälkiruokia ja liha-annoksia.
Oli mielenkiintoista nähdä ja oppia, miten tarkasti kaikki asetellaan paikoilleen.
Elementtejä oli paljon aina yhdessä annoksessa.

Annosten kokoamisessa pitää olla erittäin nopea, sillä ruoka kulkee hissin mukana vielä yläkertaan, josta tarjoilija vie ruuan asiakkalle.

Muut neljä päivää tein aamuvuoroa, eli klo 6:30-14:30.
Aamuvuorossa teimme valmiiksi jo "Hello from the Kitchen"- annoksia iltavuoroa varten. Aamulla teemme kaikki seuraavan päivän aamupalan kylmät tuotteet valmiiksi ja valmistamme lämpimät ruuat aamupalalle yläkertaan.

"Parmesaanitomaatteja"

Aamiaisella on tarjolla keitettyjä munia, sekä munakokkelia.

Aamupalalla kaikki on tehty itse.

Valmistimme mm. kinkkusalaattia, porkkanasalaattia, munasalaattia, tomaattisalaattia ja punajuurisalaattia. Kaikki tehdään tuoreista raaka-aineista ja makukin on sen mukainen, eli HYVÄ!

Päivä 18

Lähdimme vapaapäivän kunniaksi Erfurtiin, joka on Thüringenin pääkaupunki.
Täällä on n. 200 000 ihmistä, eli tämä on noin Tampereen kokoinen. Pääsimme hotellin omistajan kyydillä keskustaan. Vauhti oli päätähuimaava, kun autobahnalla päästeltiin parhaimmillaan 170 km/h. 100 km/h tuntui sen jälkeen kävelyvauhdilta.

Ensimmäisenä suuntasimme kahville ostoskeskukseen, josta oli mukavat näköalat keskustan pääkadulle.

Karoliina tilasi jäätelöannoksen, joka osottautui valtavaksi... "Teki vähän mieli hiukopalaa.."

Kahviakin tuli litratolkulla...

Ou mai.. Eksyttiin taivaaseen, eli käsintehtyjen suklaiden puotiin.. Mukaankin tarttui pussillinen Saksassa tehtyä suklaata.

Kävelimme joenvartta pitkin ja näimme haikaran kalastamassa.

Löysimme pienen sivukujan, joka oli täynnä pieniä söpöjä putiikkeja.

Kävimme myös viinikaupassa, jossa saimme maistella paikallisia viinejä. Pari viiniäkin tarttui mukaan... Myyjä oli todella herttainen tapaus.

Löysimme mukavan ravintolan pieneltä aukiolta, johon jäimme syömään.

Tilasimme vuohenjuusto-pekoni-kanaa, paistinperunoilla ja salaatilla.
Ruoka oli hyvää, mutta paikka antoi ymmärtää enemmän, mitä lopputulos oli.
Ruokakriitikkoina olisimme osanneet tehdä itse parempaa.

Erfurtin reissun kruunasi skumppalasilliset ja jälkiruuat, joiden jälkeen lähdimme tallaamaan takaisin juna-asemalle ja sieltä vielä bussilla kotiimme Neuhaus am Rennwegiin...