Päivät 49-50

Olimme päättäneet, että kun kerta Saksassa olemme, niin Berliinissä pitää käydä. Katsoimme jo ihan matkamme alussa kivan hotellin ja edullisen junamatkan. Berliiniin veisi junalla 4 tuntia.
Emme tienneet, että DB toimii vähän samalla tavalla kuin vr:kin, eli liput ovat halpoja, jos ne ostaa aikaisin. Silloin liput olisivat maksaneet 35e suuntaansa per henkilö.
Kun iloisina sitten menimme kaksi päivää ennen lähtöä katsomaan vielä juna-aikataulua, oli junalipun hinta 200e per henkilö. Koko budjettimme reissuun oli 250e/henkilö....
Epätoivo iski ja manasimme Neuhaus am Rennwegiä hetken, kun täältä ei meinaa päästä millään pois!
No respassa on töissä sellainen nainen, joka on meitä aika paljon auttanut ja käännyimme taas hänen puoleensa. Hän löysi meille linja-auto yhteyden. Eli ensin menimme Saaleen bussilla kello 4.55, siellä odotimme tunnin ja menimme junalla Jena Paradiseen, joka on isompi kaupunki. Sieltä lähti suora bussiyhteys Berliiniin. Olimme puoli 11 perillä Berliinissä.
Koska tiesimme matkan olevan lyhyt ja intensiivinen, olimme miettineet tarkkaan, mitä haluamme nähdä.

Menimme ensin metrolla keskustaan bussiasemalta. Ensimmäisenä vastaan tuli holokaustin muistomerkki. Tämä on siis toisen maailmansodan uhrien muistomerkki.
Alue oli aika iso, ehkä Tampereen keskustorin kokoinen.

Heti holokaustin muistomerkin jälkeen näkyi jo Brandenburgin portti. Portti on hyvin iso nähtävyys ja erotti entisen Itä -, ja Länsi-Berliinin. Portin itäpuoli oli Unter den Liden pääkatu, jonka varrella melkein kaikki isoimmat nähtävyydet sijaitsivat. Jatkoimme siis pääkatua pitkin.

Berliinissä on paljon muistomerkkejä toisen maailmansodan uhreille. Tämä rakennus on yksi niistä. Alapuolella oleva kuva on tämän rakennuksen sisäpuoli, jossa on sureva ihminen keskellä lattiaa. Rakennuksessa ei ollut mitään muuta.

Berliner Dom eli Berliinin tuomiokirkko.

Yksi Berliinin merkittävimmistä nähtävyyksistä on televisiotorni. Se sijaitsee Alexanderplazilla, aivan ydinkeskustassa. Unter den liden päättyy siihen ja hotellimmekin sijaitsi siellä. 

Vanha kansallisgalleria

Ainut museo, jossa halusimme käydä oli DDR-museo.
Se kertoi DDR aikaisesta ajasta ja millaista siellä oli elää. Oli mielenkiintoista käydä juuri tässä museossa, koska olimme juuri edellisenä päivänä käyneet Lisa-ystävämme isovanhemmilla, jotka kertoivat meille tuosta ajasta. He kun olivat itä-puolella itsekin.
Museo oli tehty lapsiystävälliseksi ja kaikkeen sai koskea ja paljon avattavia laatikoita, sekä luukkuja. Ihmisiä oli todella paljon ja kuulimme ensimmäistä kertaa suomen kieltä kahteen kuukauteen muiltakin kuin toisiltamme. Se oli ihanaa!! Meillä on tosi kova ikävä suomen kieltä.

Meille tuli iso nälkä, joten menimme kivannäköiseen ravintolaan. Ruoka oli ihan ok, mutta tässäkään ravintolassa esillepanossa olisi ollut parannettavaa. Joka ravintolassa, missä olemme käyneet, on ollut tämä sama ongelma. Annos ei mitenkään herättele ruokahalua.

Koska olimme vain yhden yön, piti hotellin olla ytimessä, ettei siellä matkustamiseen kulu aikaa. Otimme siis Berliinin korkeimman hotellin, jossa on yli 1000 huonetta. Jäätävä määrä!! Schieferhofissa on 38!
Tämä oli siis meille myöskin ammatillisesti hyödyllinen reissu, koska näimme aika ison kontrastin paikkojen välillä.

Näköalat hotellin ikkunasta.

Pomomme on Berliinistä kotoisin ja hän kertoi KaDeWe ostoskeskuksen olevan näkemisen arvoinen. Katsoimme vielä netistäkin. Se on Manner-Euroopan suurin tavaratalo ja Euroopan toiseksi suurin heti Lontoon Harrodsin jälkeen.

Tavaratalo on sen verran hintava, että opiskelijana ei sieltä osta kuin suklaata. Kävimme juomassa ravintolassa veden ja sekin maksoi 4,5€.
Mutta näkemisen arvoinen se oli. Ravintolakerroksessa oli useita avokeittiöitä, joista sai ostaa gourmet-ruokaa.

Siinä meidän pieni hotellimme Park Inn Radisson.

Juhlistimme Berliinin reissua KaDeWen merkki pikkuskumpalla ja katselimme maisemia hotellihuoneestamme.

Skumppien jälkeen riitti rohkeus mennä televisiotorniin katselemaan hulppeita maisemia. Onneksi menimme illalla, niin ei tarvinnut jonottaa. Katselimme päivällä jonoa, joka oli kauas ulos asti. Pimeydessä oli se huono puoli, että kuvista ei kovin hääppösiä tullut, mutta muistot jäivät mieleen.

Ajattelimme nyt vaihtelun vuoksi laittaa kuvan, jossa olemme edes vähän laittautuneet.

Hotellin aamupala oli runsas ja hyvä. Se oli tehty todella toimivaksi, jos miettii että parhaimmillaan siellä voi käydä 2000 ihmistä aamussa.

Olimme jättäneet lähtöpäivälle vain yhden nähtävyyden, joka oli East Side Gallery. Se oli 1316 metriä pitkä, maailman suurin ulkoilmagalleria ja pisin pätkä jäljellä olevaa Berliinin muuria. 

Kahden aikaan aloimme tehdä lähtöä bussiasemalle ja bussi lähti klo 15. Neuhausissa olimme yhdeksän aikaan takaisin.
Vaikka matka oli pitkä, kaikki meni putkeen. Olimme ihmeissämme, koska kyllä joka matkalla tapahtuu kommelluksia ja eksymisiä. Me emme eksyneet kertaakaan ja löysimme kaikki nähtävyydet, jotka halusimme nähdä. Olemme siis mestareita.