Päivät 39 ja 42

Meitä kävi viime viikolla haastattelemassa Neuhausin paikallislehti.
Meistä oli kaksi isoa juttua lehdessä. Toinen oli etusivulla oleva ylimmäinen kuva meidän hotellin omistajasta ja meistä, joka antoi meille naisten päivän kunniaksi ruusut.
"Rote Rosen vom Chef für Praktikantinnen aus Finnland"

Parin päivän päästä ensimmäisestä lehtijutusta tuli toinen koko sivun juttu.
Kuvassa on meidän keittiöpäällikkömme ja respassa työskentelevä nainen.

Lehtijutussa kysyttiin monen moista, joten suomensimme sen ja annamme vastaukset tässä!

Miksi juuri Neuhaus am Rennweg?
Ajattelimme vielä pari viikkoa ennen lähtöämme, että olimme menossa Suhliin. Se on hieman isompi paikka kuin Neuhaus am Rennweg. Kun saimme tietää paikasta, emme oikeen osanneet kuvitella millainen tämä paikka on. Emmekä kuvitelleet, että olisimme vuoren päällä.

Oletteko käyneet muilla paikkakunnilla tai kaupungeissa?
Olemme käyneet Erfurtissa, joka on Thüringenin alueen pääkaupunki. Coburgissa, Sonnebergissä ja Lauschassa.

Millaisia kulttuurieroja olette löytäneet?
Suurin kulttuuriero on teitittely. Kaikki ovat "Herroja tai Rouvia".

Miten olette reagoineet Neuhausin säähän?
Olimme varautuneet kaikkeen, sillä lunta ja kylmää on Suomessakin.

Mitä olette tehneet töissä?
Olemme tehneet aamuvuoroa, iltavuoroa ja yhdet viikot keittiössä.

Mitä teette tämän jälkeen?
Menemme takaisin Suomeen, valmistumme ja töihin.

Koska te valmistutte?
Tänä vuonna valmistumme tarjoilijoiksi ja Karoliina valmistuu ensivuonna myös kokiksi.

Mitä haluatte tulevaisuudessa?
Hyvän työn ja varmaankin jatko-opiskelua.

Milloin haluatte lapsia?
(Kysymys oli hassu, sillä vastasimme, että monet suomalaiset saavat esikoisensa vasta opiskeluiden jälkeen n. 30 vuotiaana.) He ajattelivat, että ME haluamme lapset tasan 30 vuotiaina... 

Onko kommunikointi vaikeaa?
Ei oikeastaan, monet puhuvat täällä englantia hyvin ja jos eivät puhu, he ovat oppineet paljon lisää.

Mitä haluatte vielä nähdä?
Olemme menossa vielä Berliiniin, Weimariin ja Frankfurtiin.

Onko teillä koti-ikävä?
Tottakai on perhettä ja ystäviä ikävä.
Viimeisenä, muttei vähäisempänä saimme vielä hotellin omistajilta kehut kuinka hyviä työntekijöitä olemme olleet ja kuinka meidät haluttaisiin pitää täällä töissä.

Kuvassa meidän toinen pomomme ja Karoliina.