Päivä 48

Olimme aamuvuorossa ja sen jälkeen lähdimme meidän kaverimme Lisan kanssa reissaamaan. Ajoimme ensin katsomaan Lisan lempipaikkaa koko alueelta. Otimme siellä kuvia ja ihastelimme maisemia.
Jatkoimme matkaa Lisan isovanhemmille, jotka olivat halunneet tavata meidät.
He olivat jopa leikanneet meidän lehtijutut lehdestä ja näyttivät ne meille.
Oli ihana nähdä aito saksalainen koti. Meille oli keitetty kahvia ja kävimme leipomosta hakemassa leivoksia. Rupattelutuokion kruunasi skumppalasilliset.
Lisan isovanhemmat kertoivat meille saksaksi millaista oli toisen maailmansodan jälkeinen aika Itä-Saksassa. Raja meni n. 10 kilometrin päässä heidän kodistaan.
Rajavalvonta oli todella tarkkaa. Raja muodostui aidoista joita oli kolmessa kerroksessa ja joka aidalla oli aina 2 - 3 kilometrin välein sotilas aseistettuna vartoimassa rajaa. He näyttivät meille kuvia ja olivat myös kiinnostuneita Suomesta.
Meillä jäi tosi hyvä fiilis vierailusta ja menemme käymään siellä vielä toisenkin kerran.

Sen jälkeen menimme Lisan kotiin ja tapasimme hänen vanhempansa, sekä lemmikit.
Hän omistaa kanin, kaksi kissaa, neljä koiraa ja kaksi undulaattia. Ainakin!
Hän asui myös ihan vuoren huipulla, eikä tarvinnut kuin hetki kavuta, että pääsimme aukiolle, josta näimme koko reissumme huikeimmat näköalat.
On tämä vain ihmeellinen paikka. Miten nämä ihmiset voivat asua täällä keskellä vuoristoa. Tämä tuntuu ihan satumaalta.
Katsoimme auringonlaskua ja näimme paljon lentokoneita. Ääniä emme kuitenkaan kuulleet, vaan oli todella hiljaista.
Siellä olisi voinut viettää vaikka montakin tuntia!
Ihanaa, että olemme saaneet sellaisen ystävän täältä kuin Lisa <3
Ilman häntä olisi jäänyt paljon näkemättä.
Täällä kun olisi pakko olla auto.

Meidän saksaposse<3